Kun Hansi Flick nimitettiin FC Barcelonan päävalmentajaksi, heräsi laajasti kysymyksiä siitä, istuisiko hänen nopeatempoinen ja intensiivinen pelitapansa perinteikkään seuran pallonhallintaan pohjautuvaan filosofiaan. Flickin tulo merkitsi kuitenkin uudistumista, jota Barcelona kipeästi kaipasi. Hän toi mukanaan järjestelmällisyyttä, päämäärätietoisuutta ja uudenlaista energiaa niin kentälle kuin pukukoppiin. Pelaajat omaksuivat nopeasti hänen selkeät ohjeistuksensa ja sitoutuivat yhdessä rakentamaan uutta vaihetta seuran historiassa. Flickin johdolla ryhmä alkoi pelata rohkeammin, suoraviivaisemmin ja reagoi tilanteisiin terävämmin. Hänen vaatimuksensa yhteisestä vastuunkannosta ja kurinalaisuudesta loivat pohjan uudelle voittamisen kulttuurille. Ensivaikutelma oli selvä – Barcelona oli löytänyt uuden johtajan, joka ymmärsi seuran identiteetin mutta uskalsi myös haastaa sen kohti nykypäivän vaatimuksia.
Hansi Flickin alku Barcelonassa merkitsi taktisen lähestymistavan uudelleenrakentamista. Hän yhdisti seuran perinteisen pallonhallinnan omaan intensiiviseen prässifilosofiaansa, jossa avainasemassa olivat selkeät pressing-pisteet ja nopeat vastaiskut. Tämä mahdollisti pallonriistojen kautta syntyvät hyökkäykset, jotka hyödynsivät joukkueen nuorten pelaajien nopeutta ja liikkuvuutta. Flick ei luopunut teknisestä keskikenttäpelaamisesta, mutta vaati pelaajilta enemmän pystysuuntaista liikettä ja suoraviivaisuutta. Pelaajien roolit selkeytyivät, ja koko joukkueen rakenne muuttui yhtenäisemmäksi. Barcelonan peli muuttui energisemmäksi ja rakenteellisesti tasapainoisemmaksi. Taktiset muutokset toivat heti tulosta erityisesti huippuotteluissa, joissa Flickin lähestymistapa antoi joukkueelle kilpailuetua. Hän ei vain mukauttanut Barcelonaa nykypäivään – hän onnistui uudistamaan sen ytimen rikkomatta sen sielua.
Alkuun Flickin lähestymistapaa seurattiin varauksella, mutta tulokset käänsivät nopeasti mielipiteitä. Voittoputket eri kilpailuissa ja vahvat esitykset herättivät kannattajien luottamuksen. Pelaajien itseluottamus kasvoi, kentällä näkyi joukkue, joka pelasi yhtenäisesti ja uskoi yhteiseen suuntaan. Camp Noun tunnelma alkoi muistuttaa menneitä loiston päiviä – katsomot täyttyivät, ja kannatuslaulut raikuivat. Flick ei ainoastaan muuttanut taktiikkaa, vaan herätti myös tunteen. Hän palautti yhteyden pelaajien, seuran ja fanien välillä. Barcelona ei ollut enää vain joukko pelaajia kentällä, vaan yhtenäinen voittava ryhmä, joka pelasi kunnianhimoisesti ja arvojaan kunnioittaen. Flickin vaikutus näkyi koko organisaatiossa: toivo paremmasta huomisesta oli palannut, ja kannattajat näkivät taas joukkueen, joka kantoi ylpeydellä seuran värejä.